Maia vs Woodley ennakkoanalyysi.

Tänä yönä Demian Maia ja Tyron Woodley ottelevat UFC:n -77kg sarjan mestaruudesta. Itse aion katsoa ottelun huomenna päivällä enkä sitä ennen avaa tietokenotta tai kännykkää enkä poistu kotoa tai avaa ovea kenellekkään.

Vielä on kuitenkin hetki aikaa virittäytyä tunnelmaan ja tutustua ottelijoiden tyylien vahvuuksiin ja heikkouksiin. Demian haluaa ottelun mattoon jaloista alas viemällä tai half-guardiin vämällä. Matossa hän hakee selkää ja kuristusta joko mountin kautta etenemällä tai vastustajan yrittäessä takaisin pystyyn. Woodley haluaa pitää itsensä liikkeessä ja lyödä vahvoja mutta harkittuja iskuja. Itse olen katsonut varmasti jokaisen Demiania ja tätä tulevaa ottelua käsittelevän videon youtubesta. Uskon että kolme seuraavaa pätkää katsomalla saa tulevasta ottelusta enemmän irti. Enjoy!

PS: BJJ-Scoutin ottelu/tekniikka/strategia videot ovat parhaita opetus-videoita mitä verkosta löytyy. Suosittelen niitä niin ottelijoille kuin katsojillekkin.

 

Demian Maia – Paineen mestari

Demian Maia ottelee tänä lauantaina UFC-mestaruudesta. Tapahtuman johdosta muistelen hieman menneitä, analysoin Demiania ottelijana ja ihmisenä ja julkaisen videon jossa Maia puhuu vapaaottelun kehityksestä, itsepuolustuksesta Jiu-Jitsussa sekä egon kontrolloimisesta.

Muistan hyvin kun tapasin ensimmäisen kerran Maian. Vuosi taisi olla 2004. Demian oli menossa Ouluun vetämään ensimmästä ulokomaan seminaariaan ja silloinen vapaaotteluvalmentajani Tuomas Murdoch kävi hakemassa hänet HKI-Vantaan lentokentältä GB-Gymille levähtämään. Tuomas sanoi minulle: ”Sinä Jasse kun olet tuolleinen höpöttäjä niin mene pitämään seuraa tuolle Brasilian-tähdelle.” Minulla ei ollut hajuakaan kuka kaveri oli, mutta tein työtä käskettyä ja istahdin soffalle eksyneen oloisen brassin viereen ja aloitin lontooksi smaltalkin. Maia ei tuolloin ollut UFC-ottelija eikä puhunut juurikaan englantia. Hän otti pöydältä muutaman Tatame-lehden ja osoitti niiden sivuilta mikä on miehiään – moninkertainen Jiu-Jitsun maailmanmestari! Aina kun Maia tuli Helsinkiin vetämään seminaarin sain toimia hänen oppaanaan päivin ja öin.  Joulukuussa 2005 sain toimia vesipoikana kun Demian aloitti vapaaottelu-uransa The Cage illassa. Brasiliassa ollessani Demian vuorostaan piti minusta huolta. Olen saanut kaikki BJJ-vyöni Demianilta. Kun viime syyskuussa hän myönsi minulle mustan vyön niin tuli tippa linssiin. Demian Maia on minulle ystävä ja roolimalli – niin kamppailussa kuin elämässä.

Maian fyysiset ominaisuudet eivät ole erityiset, mutta hänellä on kova tyämoraali, analyyttinen mieli ja uskomaton paineen hallinta. Hän suuntaa kaiken painonsa juuri oikeaan kohtaa, antaa toiselle mahdollisuuden liikkua vain valitsemaansa suuntaan ja tätäkin liikettä jarruttaa painollaan. Olo on kuin olisi täi tervassa. Demian hallitsee myös henkiset paineet. Varsinkin viimeaikaisista haastateluista saa kuvan miehestä joka osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja jolla on arvot ja pää paikallaan.

Lauantaina Maia kohtaa vaarallisen vastustajan titteliottelussa. Tyron Woodley on vahva painija ja räjähtävä iskijä. Demiemianin on hallittava etäisyys ja paine täydellisesti vottaakseen mestaruusvyön itselleen. Useimmat asiantuntijat ja veikkaajat uskovat Demianin häviävän. Niin uskon minäkin, mutta aina kun olen epäillyt Maian mahdollisuuksia voittaa hän osoittaa epäilyt turhiksi. Olisi tietysti upeaa jos Demian Maia voittaisi kauan tavoitelemansa UFC-tittelin, mutta kävi miten kävi hän tulee aina olemaan minulle ystävä ja roolimalli.

WAAAAAR MAIA!

Verner Weckman – Olympiakultamitalisti, Nokian mahdollistaja ja Jiu-Jitsun taitaja.

Voimailun ja Helsingin Atleettiklubin historiaa käsittelevässä artikkelissani* mainitsin ohimennen Carl Allenin valmennettavan Verner Weckmanin. Hän voitti kreikkalais-roomalaisen painin Suomen mestaruuden vuonna 1904, maailmanmestaruuden seuraavana vuonna Saksassa ja Olympiakultaa Ateenassa 1906 sekä Lontoossa 1908. Weckman oli siis maamme ensimmäinen  Olympiavoittaja, vaikkakin suomalaiset joutuivat virallisesti edustamaan Venäjää vielä tuolloin.

Urheilu-uransa ja insinööri-opintojensa jälkeen Weckmanista tuli menestynyt teollisuusmies ja sain myöhemmin vuorineuvoksen arvonimen. Hän toimi Suomen Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtajana viime vuosisadan puolessa välissä. Yhtiö fuusioitui Nokia Oy:n kanssa 60-luvulla ja näin sai alkunsa Nokia Elektroniikka – Suomen teollisuuden 90-luvun lippulaiva.

Kaikki edellämainittu voi hyvinkin olla Suomen historiaa tuntevalle tuttua huttua, mutta kuinka moni tiesi että Weckman oli myös todistettavasti ensimmäinen Suomalainen joka oppi Jiu-Jitsua?

Itse sain vihiä asiasta muutama vuosi sitten kun luin Erkki Vietteenmiemen kiehtovaa kirjaa ”Pohjolan Helleenit – Suomalaisten Olympiaurheilujen synty”. Teoksessa manitaan Weckmanin tutustuneen tuohon salaperäiseen japanilaiseen taistelutaitoon Pariisissa vuonna 1905. Pari vuotta sitten, tutkiessani Suomen Urheilumuseon arkistoja, törmäsin 20-luvun Athlos-lehdessä Vernerin itsensä kirjoittamaan artikkeliin jossa hän kertoo kyseisestä tapahtumasta.

Seuraavaksi vuorossa suomennos tästä ruotsinkielisestä tekstistä, jonka jälkeen esittelen Pariisin mysteeri-japanilaisen. Kiitos Githalle käännösavusta!

Djiu-Djitsu

Jiu-jitsu on vierasta suomalaisille joten halun kertoa henkilökohtaisen stoorini aiheesta.

Jiu-jitsua pidetään vaarallisimpana kehonharjoitteena. Kreikkalais-roomalaisessa painissa päätavoite on otteiden avulla viedä vastustaja mattoon. Nyrkkeilijää pidetään mestarina kun hän osaa tyrmätä. Näistä kaikista jiu-jitsu menee pisimmälle. Siihen sisältyy käsi- ja jalkataivutukset, kuristamiset, yms. Tarkoitus on saada vastustaja luovuttamaan. Vastustaja on voitettu kun tämä ei enää kestä kipua. Japanissa käytetään lisäksi silmätökkäisyjä jotka Euroopassa on kielletty. Yleensä ottelut eivät lopu loukkaantumiseen vaan ovat turvallisia. Tämä kuitenkin vaatii että molemmat osapuolet tuntevat lajin. Vaarallisten otteiden käytössä on tunnettava rajat. Itsepuolustukseen Jiu-jitsu on todella toimiva, mutta kuumakalle voi käyttää liikaa voimaa.

Tutustuin jiu-jistuun Pariisissa jouluaikaan 1905. Se oli juuri tullut maahan ja oli päivän sensaatio. Menin kaupunkiin tapaamaan paini- ja opiskelukaveriani W. Bornia joka vei minut teatteriin. Yhdessä Pariisin isoimmista teattereista esiintyi 160-senttinen mestaripanija Japanista jonka nimeä en ikävä kyllä muista. Hän haastoi vapaaehtoisia kamppailuun. Kuka selviytyi 10 minuuttia sai 100 frangia. Pieni japanilainen oli pukeutunut vahvaan pellavatakkiin ja oli paljain jalon. Kaikkien haastajien tuli pukea ylleen samanlainen takki sillä tietyt jiu-jitsu-temput hyödyntävät takkia. Painiminen tapahtui suhteellisen kovalla matolla. Ympärillä oli pieni amfiteatteri.

Ivan Shemyakin

Kaksi päivää aikaisemmin espanjalainen mestaripainija oli haastanut japanilaisen. Parissa minuutissa pieni japanilainen oli saanut käsilukon. Käsi meni sijoiltaan ja espanjalainen menetti tajuntansa. Viimeinen haastaja oli ollut Chemjakin, kaksimetrinen venäläinen. Chemjakin otti japanialisen kevyesti, mutta parin minuutin jälkeen japanilainen heitti venäläisen – lennättäen tämän 4-5 metrin päähän – orkesterin sekaan. Chemjakinin kyynärpää aukesi ja keskeytti ottelun. Yleisö piti ottelua sovittuna ja halusi rahansa takaisin. Rahojaan he eivät kuitenkaan saaneet ja yleisö laittoi paikan remomonttikuntoon.

Nyt teatteri oli korjattu. Japanilaisen ja venäläisen välille oli sovittu uusintaottelu. Born oli tutustunut japanilaiseen joka puhui ranskaa. Chemjakinin hän tunsi jo entuudestaan. Minut ja ystäväni kutsuttiin lavalle katsomaan esitystä. Ennen otteluja japanilainen näytti meille jiu-jitsu-temppuja. Hän myös teki demonstraation jossa meni maahan makaamaan, asetti bambusauvan kurkulleen ja pyysi neljää miestä seisomaan sauvan päälle. Japanilainen piteli sauvaa hymyillen ja kaulalihaksiaan jännittäen. Hän pystyisi varmasti kivutta vastustamaan mitä tahansa kuristusotetta. Sitten japanilainen otteli pari helppoa ottelua ja lopuksi kohtasi uudestaan Chemjakinin. Nyt venäläinen otteli varovaisemmin ja saikin alkuun heitettyä pienen japanilaisen. Sitten japanilainen teki nopean kurkku- ja vatsaotteen – saman jonka oli tehnyt ensimmäisessä kohtaamisessa – ja venäläinen lensi jälleen orkesterin sekaan. Kyynärpää alkoi vuotamaan kovasti verta. Hän palasi matolle mutta keskeytti taas ottelemisen. Yleisö alkoi huutamaan, ja jos orkesteri ei olisi ollut välissä se olisi varmasti hyökännyt matolle. Chemiakin meni paikkaamaan itseään. Menimme ystäväni kanssa kysymään mikä oli vikana. ”Kun kaikki huusivat ja halusivat hyökätä kimppuuni” sanoi venäläinen. Japanilainen käveli ihmisjoukon läpi pukuhuoneeseen. Minä ja ystäväni veimme Chemiakinin ulos sivuovesta mutta sielläkin oli vihaisia ihmisiä vastassa. Oven eteen ajoi auto jonne venäläinen juoksi suojaan. Hänet oli pelastettu.

Seuraavana päivänä opettelimme ystäväni kanssa jiu-jitsu-otteita japanilaisen opastuksella. Jatkoimme Saksassa harjoittelua ja vähän ajan päästä pidimme eräällä klubilla näytöksen. Näytöksen jälkeen ystäväni ei pystynyt syömään muutamaan päivään tekemäni leukaväännön seurauksena. Minulta taas vääntyi käsi joksikin aikaa käyttökelvottomaksi. Kuten sanottu, japanilainen paini on hieman vaarallista, mutta myös mielenkiintoinen kehon harjoitus. Pohjoismaisessa opiskelijayhdistyksessä, Karlsruhessa näytin yhden jos toisenkin otteen. Viikingit halusivat näyttää mitä osasivat ja näyttivät vaarallisia kurkku ja käsiotteita. Kehotin heitä varovaisuuteen.

Kerran kun olin ystäväni kanssa vakiokahvilassamme tuli paikalle huligaani veitsi kädessä. Otimme häntä käsivarsista kiinni ja väänsimme häneltä veitsen pois. Päästimme hänet irti vasta kun hän aneli armoa.

Kolme vuotta ensimmäisestä kohtaamisesta jiu-jitsun kanssa olin taas Pariisissa. Siellä oli uusi japanilainen jiu-jitsu-mestari. Hän otteli tunnetun mustan nyrkkeilijän kanssa. Tapahtuma oli loppuunmyyty ja ihmiset jännittivät lopputulosta. Nyrkkeilijä oli voimakas ja lihaksikas, japanilainen pieni mutta kuulemma lajinsa parhaimmistoa. Kun ottelu alkoi kierteli japanilainen nyrkkeilijää ”paraati asennossa”. Musta mies löi salaman nopeasti japanilaista päähän. Tämän horjui ja kaikki luulivat sitä japanilaisen tempuksi. Hetken päästä hän sai uuden iskun ja kaatui maahan. Tässä ottelussa iskuja sai jatkaa maassa ja nyrkkeilijä antoi vielä yhden tyrmäävän lyönnin. Ottelu kesti kaksi minuuttia. Tällä kertaa nyrkkeily voitti jiu-jitsun.

Verner Weckman ”

Siinä se on. Weckmanin itsensä kertomana. Mutta kuka oli tuo nimetön japanilainen?  Pyysin apua mysteerin selvittämiseen eräästä FB-suljetuista painihistoriaan keskittyneestä ryhmästä. Ilmoitin ajan, paikan ja vastustajan nimen. Epäiltyjen listalla olivat Irving Hancockin suojatti Katsukuma Higashi, maailmanmatkaaja Tarko Miyake ja ”tasku-Herkules” Yokio Tani. Lopulta Chemianikinin voittajaksi – ja täten Vernerin Jiu-Jitsu-opettajaksi – varmistui viimeksi mainittu Tani.

Tani oli ehkä merkittävin Japanilainen opettaja ja ottelija Jiu-Jitsun alkuaikoina Euroopassa. Hän saapui Lontooseen veljensä kanssa vuonna 1900 alkaen opettamaan itsepuolustusta herra Barton-Wrightin ”Bartitsu koulussa”, mutta siirtyi nopeasti omilleen, avaten oman Jiu-Jitsu-koulun ja otellen totisia sekä koreogrioituja haasteotteluita teatterieissa ympäri Eurooppaa.***

Tanin kamppailutyyli oli hyvin judon kaltaista, ja vuonna 1920 Kodokan Judon kehttäjä, herra Jigoro Kano, Lontoon vierailunsa yhteydessä,  myönsikin hänelle kahden danin mustanvyön judossa. Tanin ja Gunji Koitusmin koulusta, Lontoon Budokwaista, joka aikaisemmin oli ollut itsenäinen Jiu-Jiutsu-sali, tuli Euroopan ensimmäinen virallinen Kodokan-judoa edustava koulu. Myöhemmin Kodokaniin liittyivät lähes kaikki Jiu-Jitsu-koulut ympäri maailmaa. Vain harvat Jiu-jitsu opettajat pysyivät organisaation ulkopuolella pitäen kiinni omista tyyleistään ja säännöistään – näistä ehdottomasti kuuluisimpana brasilialainen Garcie-klaani liitolaisineen.**

Alla Takisaburo Tobari ja Taro Miyake esittelevät Jiu-Jitsua (He eivät olleet Kodokan-judon edustajia). Taro teki Tanin kanssa Jiu-Jitsu-kirjan vuonna 1905 jossa esittelevät pysty- ja matto-tekniikkaa joka muistuttaa Judoa ja brasilialaista Jiu-Jitsua – aivan kuten videonkin tekniikat.

Lopuksi haluaisin lausua muutaman sanan Verner Weckmanin kuolemattomalle legendalle: Sinä toit Suomelle ensimmäisen Olympiakullan, mahdollistit osaltasi Nokian nousun ja sait ensimmäisenä suomalaisena oppia Jiu-Jitsun pehmeän taidon. Me kuolevaiset tervedimme sinua Helsingin Atleettiklubin vanhalla tervehdyksellä ”Kraft! Heil!”

Kirjoittanut: Jasse Junkkari, 9.3.2017

 

*HAK-artikkelini: lue http://jassejunkkari.fi/2017/03/01/hak-painin-nyrkkeilyn-painonnoston-ja-kehonrakennuksen-alku-suomessa/

** BJJn historia-artikkelini: lue tästä.

 

 

 

 

Arvonta + blogi-info

Osallistu arvontaan ja voita ”Dshiu-Dshitus taistelutemppuja”. Mene FB-sivuilleni: https://www.facebook.com/jassejunkkari.fi/?ref=aymt_homepage_panel

ja jaa omille FB-seinällesi julkaisu joka sisältää tämän videon. Arvonta päättyy ma 13.3. jonka jälkeen otan voittajaan yhteyttä ja postitan kirjan hänelle.

Jos sinua kiinnostaa minun ninjailut ja suomen kamppailuhistoria niin käy tykkäämässä ja seuraamassa FB-sivuani Jasse Junkkari.fi

Ajatuksia kiusaamisesta, häiriköinnistä ja siihen puuttumisesta.

Suomen show-painin isä ja uus-maskulinisuuden sanansaattaja Michael ”Star Buck” Majalahti haastoi minut #puutupeliin tempaukseen. Haluaisin korostaa itsehillinnän ja yleisen kunnioituksen merkitystä ja sitä että jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja varsinkin vahvemmilla on VELVOLLISUUS puuttua kiusaamiseen, pahoinpitelyyn ja muuhun häiriköintiin. Haastan Primus Fight Teamin osallistumaan tempaukseen. Haastan myös jokaisen mietimään asiaa minuutin. Kiitos.

No Gi – No problems!

Tämä oli hyvä viikonloppu 🙂 Perjantaina sain poreilla kokeneiden budokoiden kanssa itsepuolustuksesta ja lauantaina pääsi pitkästä aikaa painimaan tosissaan.

Matkustin lauantai aamulla bussilla Valkeakoskelle reppu täynnä vanhoja manuaaleja ja kädessä makuupussi. Söin asemalla sushit josta Defendo- ja Krav Maga-expertti ”Mjölnir” tuli hakemaan minut Heraclesin salille.  Erikoisjoukkomme oli valmis toimintaan kun ninja-mies ”Rojola” hiipi seuraamme.

Silmäilimme läpi kaikki suomenkieliset jiu-jitsu-, itsepuolustus- ja lähitaistelumanuaalit vuodesta 1905 vuoteen 1960. Välillä kokeilimme kirjojen tekniikoita käytännössä mutta enimmäkseen opukset toimivat keskustelun ja demoamisen ylläpitäjänä. Meillä kaikilla kolmella on pitkä ja monipuolinen kamppailutausta mutta kuitenkin erilainen joka oli omiaan antamaan monenlaista perspektiiviä tekniikoihin ja ideoihin. Poreilu ja flow kesti alusta loppuun, eli kahdestatoista viiteen.

Viideltä alkoi BJJ treenit jotka sain kunnian ohjata. Kävimme läpi lempi tekniikoitani kilpparista alta ja päältä. Porukka otti hyvin vastaan ja teki just sitä mitä piti. Vastuuohjaajan Ville Mitikan kanssa oli alustavaa puhetta seminaarista – ja mielelläni tulen sellaisen Valkeakoskelle vetämään.

 

 

Kahdeksalta pääsin Mjölnirin kanssa kokeilemaan uppopalloa. Todella mielenkiintoinen laji. Ikäänkuin Rugbya veden alla.

Sain yöpyä salilla. Ensin tein pesän tatamille mutta sitten huomasin että soffasta saa avattua pedin – ainakin teoriassa. Nyin ja riuhdoin nivellettyä petiä vajaan tunnin, ennen kuin luovutin ja käperryin polvet suussa soffalle torkkumaan.

Aamulla viehättävä ambulanssinkuljettaja antoi minulle kyydin Hattulaan jossa BJJ-liiton NO-GI ( lukkopaini) SM-kisat järjestettiin. Niinkuin aina, liiton kisat oli järjestetty erinomaisesti ja ottelut rullasi hyvin. Odotellessani omaa vuoroani moikkailin vanhoja tuttuja, kuten Joni Kyllöstä, ja luin kirjaa Temppeliherrosita. Noin puolituntia ennen otteluani pyörittelin paikat auki ja tein nopeat sykkeennostot. Vastassa minulla oli entuudestaan tuntematon Ilmari Leppänen, mutta opin tuntemaan hänet ( hänen voimansa ainakin) kymmenen minuutin ottelun aikana 🙂 Ilmari shoottasi minut kumoon jonka jälkeen loppu aika taisteltiin kilpparissa – minä alla Ilmari päällä. Sain kolme hetkellistä onnistumista, grambyroll puikkaus karavaatista ja pako giljotiinista, mutta totuuden nimissä ottelu meni yhteen maaliin ja pisteilla 16-0 Leppäselle.

Sarjani voitti Jesse Urholin, Leppänen sai hopeaa ja minä pronssia. Mutta ennen kaikkea sain kamppailla, ja tavata vanhoja sekä uusia ystäviä. 🙂

 

Ota erä jos uskallat Tuomas Simola ;)

Mä haastoin Tuomas Simolan vapaaotteluun jo pari vuotta sitten, ja siitä lähtien Simolanpoika on uhonnut netissä sitä sun tätä. Lauantaina No-Gi SM kisoissa kun olin valmistautumassa otteluuni alkoi Simola huudella mulle jotain mukahauskaa. Vastasin silloin ja sanon nyt uudestaan että jos Simola haluaa vapaaottelua kokeilla niin turha haastaa lätkänpelaajia vaan tulee häkkiin mun kanssa ottelemaan niin lyön rääväsuulle reijän päähän!

Tässä on mun kehääntulobiisi jos Simolanpoika uskaltaa tarttua haasteeseen: