1. Ninjakeittiö – Jäkäläsoppaa ja muurahaisia

Olin pari kuukautta sitten MPKn järjestämällä talviselviytymiskurssilla. Tuli todella nälkä, jano, kylmä ja väsy. Mutta sehän oli tarkoituskin ja kurssin jälkeen osasi taas arvostaa yksinkertaisia asioita joita monesti pitää itsestäänselvinä, kuten lämmitystä, omaa sänkyä, lähikauppaa ja pizza-taxia.

Kokemuksesta innostuneena päätin viettää joka kuukauden ensimmäisen sunnuntain paastoten ja luonnossa seikkaillen. Tänään kävin kaverini Teron kanssa Sipoonkorvessa. Näimme kurkia ja joutsenia, söimme jäkälää ja muurahaisia ja ennen paluuta minä kävin karaisemassa itseäni avannossa. Seuraavat videot eivät ole tarkoitetu opetusmateriaaliksi vaan viihteeksi ja varoittavaksi esimerkiksi. Enjoy!

Sunnuntaiavanto – kaste, puhdistus ja karaisu.

Olen muutaman vuoden ajan pyrkinyt käymään sunnuntaisin saunassa ja avannossa, tai vaikka avantokausi olisi ohi niin ihan vaan uimassa luonnon vedessä. Tavasta on muodostunut puolipyhä riitti joka auttaa minua orjentoitumaan alkavaan viikkoon. Sauna ja avanto puhdistaa ja karaisee – sekä mielen että kehon. Suosittelen!

Voimakonna ja puukonheittoa.

Olin kaverini Teron kanssa metsärekellä kesäkuussä 2015. Sää oli aurinkoinen lähtiessä ja palatessa, mutta luonnollisesti koko retken ajan satoi. Otin mato-ongen mukaan, mutta metsästä ei löytynyt madon matoa. Kyhäsimme nuotion ja lämmittelimme sen äärellä viskiä naukkaillen ja maailmaa parantean.

Olimme juuri puhumassa shamaaneista ja voimaeläimistä kun viereeni kömpi rupikonna. Olin ajatellut jotain uljaampaa voimaeläintä itselleni, mutta kohtalo ohjasi voimakonnan luokseni ja siihen oli tyytyminen.

Yövyimme teltassa. Alusta oli teitysti kuhmurainen ja kostea kuten asiaan kuuluu. Ammulla ennen paluuta heitin muutaman kierroksen sissipuukkoa ( Gerberin huonoa heitoa ei lasketa).

Vielä voimakonnastani. Viime kesänä olin yksin metsässä mato-ongella. Matoja oli purkki täynnä mutta lammessa ei ollut kalan kalaa. Aloin heitellä uutta, Amerikasta ostamaani, Kershaw-taittoveistäni mäntyyn. Ei mennyt ”päin mäntyä” vaan lensi ohi varvikkoon. Menin hakemaan sitä. En löytänyt veistäni vaan rupikonnan. Veitsi oli muuttunut voimakonnaksi! Syötin sille kaikki madot ja lähdin kotiin ilman kalaa ja puukkoa.

Sen pituinen se.