Budoka Kai Koskinen

Kai Koskinen on suorasanainen mies. ”Kirjassaan Hontai Yoshin Ryu: Perusteet” (2008) hän mm. toteaa että klassisten jujutsu-koulujen tekniikat särkevät nivelet tehokkaammin kuin ”kontaktiotteluiden” lukot ja että kamppailu-urheilusta puuttuu pelko verrattuna samurai-aikojen taisteluihin.

Lukemastani närkästyneenä otin muutama vuosi sitten yhteyttä Koskiseen ja penäsin tarkennusta. Menin Jyväskylän Aikiken salille katsomaan Koskisen järjestämää samurai-näytelyä jonka yhteydessä keskustelimme kamppailusta ja hän näytti minulle suoran kyynerpäälukon, jonka kulma todellakin oli oppimaani versiota tehokkaampi – ainakin periaatteessa. Tämän jälkeen olen vieraillut parikin kertaa Jyväskylässä tutustumassa Koskisen taitoihin ja ajatuksiin.

Yllä Kai Koskisen haastattelu viime vuodelta. Suosittelen kaikille japanilaisesta kamppailukulttuurista kiinnostuneille Koskisen kirjoja ”Hontai Yoshin Ryu: Perusteet” ja ”Kaksi taivasta yhdessä – Miyamoto Musashin tie”.

Lisää tietoa Koskisesta ja Jyväskylän Aikiken-dojosta: http://www.aikiken.fi/

T: Jasse Junkkari

Historioitsija Hattonin haastattelu.

Suuresti arvostamani Kanadalainen painikirjailija ja historioitsija Nathan Hatton kertoo Catch-as-catch-can-painista. Nathan on kirjoittanut kaksi kirjaa jotka käsittelevät painin historiaa Kanadassa -”Rugged Game” ja ”Trashing Seasons” . Esiksimainitussa on oma lukunsa suomalaisista painijoista nimeltä: ”Fighting Finns”.

 

Catchiä HIPKOlla.

Allekirjoittanut Häkkiradion Tuomas Kuparisen haastateltavana HIPKOlla 2014. Kerron Catch-painista ja omasta tutkimusmatkastani lajin parissa.

Kari Aittomäki – Kontaminaattori

Kari Aittomäki – Kontaminaattori

Kamppailulajit halutaan usein nähdä harrastuksina joiden päämäärä on rehti urheilu ja itsensä kehittäminen. Kari Aittomäki katsoo lajeja syvemmälle – pimeyteen.

Kamppailu verissä

”Mä näin ensimmäisen verityöni kun mä olin neljä.” Aittomäki syntyi kuusikymmentäluvun alussa Kankaanpäässä. Sukunsa miehet eivät väkivaltaa kammonneet ja tappelutemppuja Kari oppi näiltä jo nassikkana. Painiskelua ja nekkailua tuli myös treenailtua. Teini-ikäisenä Kari tutustui karateen. ”Karaten kurinalaisuus paukahti saman tien. Sain raivon uomiin”. Kahdeksankymmentäluvulla intohimosta tuli työ – Aittomäki ohjasi treenejä Kokkolan Veikoissa ja karaten aluetoimintaa pohjoisessa Suomessa. Mutta treeninveto ja järjestötoiminta oli pois omasta kehittymisestä ja mies muutti Helsinkiin harjoittelemaan pääkallopaikoille – Niinikedon Ju-jutsuklubille ja Matsuoin Genbukaille. ”Treenejä saattoi pahimmillaan olla kolmetkin illassa, itteeni oikeen ihmettelen. Ja kaikki muukin tarjonta piti käydä kattomassa, kwondoakin sätkin kunnes suutuin.” Aittomäki myös kierteli seminaareja aktiivisesti ja reissasi maailmalla – Ruotsissa, Venäjällä, Hollannissa, Ranskassa, Espanjassa, Englannissa, Thaimaassa, Kiinassa ja Japanissa – koko ajan oppia etsien. 90-luvun alussa mies yritti juurruttaa Kyokushinkai-karatea Suomeen – Kaapelitehtaalle tarkemmin ottaen. Tuohon aikaan vapaaottelu ravisteli kamppailumaailmaa. ”Vapaaottelu on parasta mitä on keksitty sitten ruutiaseen.” Aittomäen porukka oli ajan hermoilla – he treenasivat karaten lisäksi Larry Hartselilta opittuja koukkupainiotteita ja nyrkkeilymäistä päähän lyömistä. Kun erilaisia vapaaottelutapahtumia alettiin Suomessakin järjestämään vuosituhannen vaihteessa tuli Aittomäki tunnetuksi jämäkkänä kehätuomarina, ja hänen suojattinsa Kokkolan Kamppailu Klubilta kovapäisinä myllyttäjinä. Aikoinaan Budo-Expressiin ja Budokaan kynäillyt Aittomäki on viimeiset kymmenen vuotta kirjoitellut Potku.net kamppailufoorumille herättäen usein keskustelua kokemuksillaan ja näkemyksillään. Kumpaakaan ei mieheltä puutu.

Myrkyn vaikutus

”Pentuna pitää opetella olemaan liikkumatta sillon kun käsketään. Toisaalta täytyy tehä voltteja – capoeraa ja parkouria. Nuoren jätkän pitää mennä sinne valojen alle ottaa turpaansa. Vanhana hakea kineettisiä ketjuja ja sisäisiä juttuja. Ja kaikkea siltä väliltä. Silloin se seuraa ihmisen normaalia kehityskaarta.” Toteaa nyt jo yli viisikymppinen kamppailuveteraani joka näkee että kaikilla lajeilla ja opettajilla on jotain annettavaa. ”Pitää unohtaa itsensä. Sillä ei ole väliä mitä minä osaan, sillä on väliä mitä toi osaa. Ja nyt mä otan sen siltä. Sitten meen kotiin ja annan myrkyn vaikuttaa.” kuvailee Kari tapaansa oppia. Aittomäki jonka mielestä ”kunnioitus on ase” vieroksuu Budo-lajeissa esiintyvää elitismiä ja teennäistä hierarkiaa jonka näkee Japanin sääty-yhteiskunnan ilmentymänä. Hyvää oppimistilannetta hän luonnehtii seuraavasti: ”Se on vuorovaikutussuhde. Ei ylhäältä alaspäin. Jos mulla talenttia on, niin mä saa aika hyvät bileet aikaseksi. Mun treeneissä on aina kivaa. Vaikka tekis kipeetä ja pelottaiskin. Mut siellä on jännää ja kivaa.”

Ponnistuslauta

”En tunne ketään joka ei olisi ollut tyytyväinen että on ollut edes lyhyt urheilu-ura. Se nostaa elämisen tasoa.” Seura-aktiivina ja valmentajana toiminut Aittomäki painottaa että lupaavia kisaajia ei saisi nakittaa seuratehtävään – ohjaajiksi, tai edes pyyhkeitä viikkaamaan. Nuorella on vastuu itselleen katsoa kuinka pitkälle pääsee.

Kari on nähnyt läheltä useimpien kamppailu-urheilulajien rantautumisen Suomeen – karaten, taekwondon, potkunyrkkeilyn, thai-nyrkkeilyn ja vapaaottelun. Hän ei kuitenkaan näe kisaamista päämääränä vaan välineenä, tai ”ponnistuslautana” kuten mies itse asian ilmaisee. ”Se on väkevä paineensietoharjoitus. Yksi matsi opettaa enemmän kuin vuosi salilla. Mutta silloin kun hengen lähtö on lähellä, niin siinä tilanteessa nää pelit voi kääntyä itseään vastaan. Varsinainen maali on se kun miekka tai pistin tulee esille. Ja niitä tilanteita on joka päivä. Tää on saatanan ruma maailma.”

Loputon pimeys

Aittomäki uskoo että kukin ammentaa kamppailulajeista oman tarpeensa ja potentiaalinsa mukaan: ”Joillekin se on pelkojen voittamista tai itsetutkiskelua. Mutta niille jotka ovat syntyneet loputtomaan pimeyteen – joille väkivalta on luonnollista – heille nämä lajit antavat varsinaisen käsittelytavan. Silloin pystyy kohtaamaan itsensä – myös ne rumat puolet, joita meidän kulttuuri pyrkii tukahduttamaan.” Hän heittää vertauksen kunnon naisesta jota ei muka ikinä paneta, ja palaa takaisin väkivaltaan: ”Se on ok, sua voi vituttaa, ja jopa pelottaa, ja voit kokea murhanhimoa. Ja se on täysin luonnollista. Kamppailulajeissa nää tunteet voi kanavoida.”

Aittomäki kokee nykypäivänä olevansa lähinnä kuriositeetti ja epäilee onko hänellä mitään sanottavaa normaalille ja tervepäiselle ihmiselle: ”Pikemminkin mulla on kontaminoiva vaikutus.”

INFO BOX

Kari Aittomäki – monivaikuttaja

Syntynyt: Kankaapäässä 1961

Laji: Kontrolloitu väkivalta

Ura: Tuli tunnetuksi ennen kaikkea vapaaottelun alkuaikojen monivaikuttajana ja legendaarisen Finnfight vapaaotteluiltojen kehätuomarina.

Muuta: Kehitti vuosituhannen lopulla Jukka Mäkysen kanssa Combat Karaten.   Kirjoitti aikoinaan artikkeleita Budo-Express ja Budoka kamppailulehtiin. Nykyään jakaa ajatuksiaan potku.net kamppailufoorumilla ja harjoittelee omissa oloissaan.

(Artikkeli julkaistu Fight-Sport lehdessä numrossa 6/2015. Kirjoitaja: Jasse Junkkari)