Jiu-Jitsu – puukkohipasta pukupainiksi.

Carlos Gracie oppi Jiu-Jitsua Mitsuyo Maedalta ja Verner Weckman Yokio Tanilta. Mutta mistä nämä Jiu-Jitsu-lähettiläät saivat oppinsa? Entäpä millaista oli alkuaikojen ju-jutsu?

Kai Koskisen laatima kaavio eri jujutsu-koulujen opettajista ja yhteyksistä.

Japanissa on siirtynyt vanhoja samuraiden taistelutaitoihin erikoistuneita koulukuntia (ryu) mestarilta seuraavalle meidän päiviimme asti. Sotien aikana useimman antoivat opetusta kaikissa soturille tarpeellisissa taidoissa, esimerkiksi strategiassa, erilaisten terä- ja lyömäaseiden käytössä ja käsikähmässä ( kumiuchi/yawara/jujustu). Ajan, ja erityisesti rauhan, myötä monet koulut alkoivat erikoistumaan tiettyyn aseeseen tai taitoon. Ensimmäisenä ju-jutsuun erikoituneena taistelukouluna pidetään Takeunouchi-ryu:ta joka syntyi 1500-luvun puolessa välissä. Sen liikesarjat (katat) sisältävät iratutumisia, kaatoja, murtamisia ja kuristuksia, sekä tikarin iskujen väistämistä ja perille viemistä. Jigoro Kano harjoitteli nuorena ainakin Yoshin-ryu ja Kito-ryu jujutsua ennen kuin perusti oman koulunsa ja tyylinsä Kodokan Judon vuonna 1882.

1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla monet jujutsu-opettajat ja oppilaat keskittyivät perinteisen, ja usein muotoon kangistuneen, opetuksen sijaan haasteotteluissa pärjäämiseen. Kodokanin edustajat olivat menestyneet erinomaisesti näissä otteluissa, mutta vuosisadan vaiheessa he kärsivät tappion pienelle mattotaitoihin erikoistuneelle porukalle. Tämä ryhmä on usein mainittu Fusen-ryu:n edustajiksi, mutta totuus on hieman monimutkaisempi.

Ryhmän virallinen opettaja oli Daito-ryu:sta opetusoikeutensa saanut Yataro Handa, mutta todellinen innovaattori oli Mataemon Tanabe, jonka isä oli Fusen-ryun edustaja. Tanabe alkoi jo nuorena kehittää uusia tekniikoita ja strategioita joiden avulla hän selviäisi voittajana otteluista. Handan koulussa hän opetti ja kehitti taitojaan eteenpäin, mutta voitokkaan turnauksen jälkeen Kano sai houkuteltua Tanaben opettajaksi Kodokaniin. Siellä nuori Mitsuyo Maeda, muiden judokoiden mukana, sai oppia mattotaitojen salat. Vuonna 1904 Maeda lähti seikkailemaan maailmalle asettuen lopulta Brasiliaan asumaan ja opettamaan taitoaan, jota kutsuttiin Japanin ulkopuolella tuohon aikaan Jiu-Jitsuksi.

Yokio Tani, jonka isä oli Tenjin Shinyo Ryu jujutsun opettaja, sain oppia Handan koulussa, aivan kuten Taro Miyake ja Sadakatsu Uyenishikin. Tani vaikkutti lähinnä Lontoossa, mutta ehti näyttää Pariisissa joitain Jiu-Jitsu-otteita myös Suomalaiselle painijalle, Verner Weckmanille, joka vuorostaan esitteli taitojaan mm. opiskelutovereilleen ja opettajilleen teknillisessä korkekoulussa Saksassa.

Kirjoittaja: Jasse Junkkari (10.3.2017)

Englannin kielinen tutkimukseen perustuva artikkeli matto-jutsun synnystä ja Handan-koulusta: http://www.bartitsu.org/index.php/2016/09/the-original-bjj-new-discoveries-and-speculations-re-the-submission-grappling-of-british-jiu-jitsu/

Artikkelini BJJn historiasta: http://jassejunkkari.fi/2017/02/26/jiu-jitsun-historia/

Veckmanin Jiu-Jitsu-artikkeli: http://jassejunkkari.fi/2017/03/09/verner-weckman-olympiakultamitalisti-nokian-mahdollistaja-ja-jiu-jitsun-taitaja/

 

2 vastausta artikkeliin “Jiu-Jitsu – puukkohipasta pukupainiksi.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *