Verner Weckman – Olympiakultamitalisti, Nokian mahdollistaja ja Jiu-Jitsun taitaja.

Voimailun ja Helsingin Atleettiklubin historiaa käsittelevässä artikkelissani* mainitsin ohimennen Carl Allenin valmennettavan Verner Weckmanin. Hän voitti kreikkalais-roomalaisen painin Suomen mestaruuden vuonna 1904, maailmanmestaruuden seuraavana vuonna Saksassa ja Olympiakultaa Ateenassa 1906 sekä Lontoossa 1908. Weckman oli siis maamme ensimmäinen  Olympiavoittaja, vaikkakin suomalaiset joutuivat virallisesti edustamaan Venäjää vielä tuolloin.

Urheilu-uransa ja insinööri-opintojensa jälkeen Weckmanista tuli menestynyt teollisuusmies ja sain myöhemmin vuorineuvoksen arvonimen. Hän toimi Suomen Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtajana viime vuosisadan puolessa välissä. Yhtiö fuusioitui Nokia Oy:n kanssa 60-luvulla ja näin sai alkunsa Nokia Elektroniikka – Suomen teollisuuden 90-luvun lippulaiva.

Kaikki edellämainittu voi hyvinkin olla Suomen historiaa tuntevalle tuttua huttua, mutta kuinka moni tiesi että Weckman oli myös todistettavasti ensimmäinen Suomalainen joka oppi Jiu-Jitsua?

Itse sain vihiä asiasta muutama vuosi sitten kun luin Erkki Vietteenmiemen kiehtovaa kirjaa ”Pohjolan Helleenit – Suomalaisten Olympiaurheilujen synty”. Teoksessa manitaan Weckmanin tutustuneen tuohon salaperäiseen japanilaiseen taistelutaitoon Pariisissa vuonna 1905. Pari vuotta sitten, tutkiessani Suomen Urheilumuseon arkistoja, törmäsin 20-luvun Athlos-lehdessä Vernerin itsensä kirjoittamaan artikkeliin jossa hän kertoo kyseisestä tapahtumasta.

Seuraavaksi vuorossa suomennos tästä ruotsinkielisestä tekstistä, jonka jälkeen esittelen Pariisin mysteeri-japanilaisen. Kiitos Githalle käännösavusta!

Djiu-Djitsu

Jiu-jitsu on vierasta suomalaisille joten halun kertoa henkilökohtaisen stoorini aiheesta.

Jiu-jitsua pidetään vaarallisimpana kehonharjoitteena. Kreikkalais-roomalaisessa painissa päätavoite on otteiden avulla viedä vastustaja mattoon. Nyrkkeilijää pidetään mestarina kun hän osaa tyrmätä. Näistä kaikista jiu-jitsu menee pisimmälle. Siihen sisältyy käsi- ja jalkataivutukset, kuristamiset, yms. Tarkoitus on saada vastustaja luovuttamaan. Vastustaja on voitettu kun tämä ei enää kestä kipua. Japanissa käytetään lisäksi silmätökkäisyjä jotka Euroopassa on kielletty. Yleensä ottelut eivät lopu loukkaantumiseen vaan ovat turvallisia. Tämä kuitenkin vaatii että molemmat osapuolet tuntevat lajin. Vaarallisten otteiden käytössä on tunnettava rajat. Itsepuolustukseen Jiu-jitsu on todella toimiva, mutta kuumakalle voi käyttää liikaa voimaa.

Tutustuin jiu-jistuun Pariisissa jouluaikaan 1905. Se oli juuri tullut maahan ja oli päivän sensaatio. Menin kaupunkiin tapaamaan paini- ja opiskelukaveriani W. Bornia joka vei minut teatteriin. Yhdessä Pariisin isoimmista teattereista esiintyi 160-senttinen mestaripanija Japanista jonka nimeä en ikävä kyllä muista. Hän haastoi vapaaehtoisia kamppailuun. Kuka selviytyi 10 minuuttia sai 100 frangia. Pieni japanilainen oli pukeutunut vahvaan pellavatakkiin ja oli paljain jalon. Kaikkien haastajien tuli pukea ylleen samanlainen takki sillä tietyt jiu-jitsu-temput hyödyntävät takkia. Painiminen tapahtui suhteellisen kovalla matolla. Ympärillä oli pieni amfiteatteri.

Ivan Shemyakin

Kaksi päivää aikaisemmin espanjalainen mestaripainija oli haastanut japanilaisen. Parissa minuutissa pieni japanilainen oli saanut käsilukon. Käsi meni sijoiltaan ja espanjalainen menetti tajuntansa. Viimeinen haastaja oli ollut Chemjakin, kaksimetrinen venäläinen. Chemjakin otti japanialisen kevyesti, mutta parin minuutin jälkeen japanilainen heitti venäläisen – lennättäen tämän 4-5 metrin päähän – orkesterin sekaan. Chemjakinin kyynärpää aukesi ja keskeytti ottelun. Yleisö piti ottelua sovittuna ja halusi rahansa takaisin. Rahojaan he eivät kuitenkaan saaneet ja yleisö laittoi paikan remomonttikuntoon.

Nyt teatteri oli korjattu. Japanilaisen ja venäläisen välille oli sovittu uusintaottelu. Born oli tutustunut japanilaiseen joka puhui ranskaa. Chemjakinin hän tunsi jo entuudestaan. Minut ja ystäväni kutsuttiin lavalle katsomaan esitystä. Ennen otteluja japanilainen näytti meille jiu-jitsu-temppuja. Hän myös teki demonstraation jossa meni maahan makaamaan, asetti bambusauvan kurkulleen ja pyysi neljää miestä seisomaan sauvan päälle. Japanilainen piteli sauvaa hymyillen ja kaulalihaksiaan jännittäen. Hän pystyisi varmasti kivutta vastustamaan mitä tahansa kuristusotetta. Sitten japanilainen otteli pari helppoa ottelua ja lopuksi kohtasi uudestaan Chemjakinin. Nyt venäläinen otteli varovaisemmin ja saikin alkuun heitettyä pienen japanilaisen. Sitten japanilainen teki nopean kurkku- ja vatsaotteen – saman jonka oli tehnyt ensimmäisessä kohtaamisessa – ja venäläinen lensi jälleen orkesterin sekaan. Kyynärpää alkoi vuotamaan kovasti verta. Hän palasi matolle mutta keskeytti taas ottelemisen. Yleisö alkoi huutamaan, ja jos orkesteri ei olisi ollut välissä se olisi varmasti hyökännyt matolle. Chemiakin meni paikkaamaan itseään. Menimme ystäväni kanssa kysymään mikä oli vikana. ”Kun kaikki huusivat ja halusivat hyökätä kimppuuni” sanoi venäläinen. Japanilainen käveli ihmisjoukon läpi pukuhuoneeseen. Minä ja ystäväni veimme Chemiakinin ulos sivuovesta mutta sielläkin oli vihaisia ihmisiä vastassa. Oven eteen ajoi auto jonne venäläinen juoksi suojaan. Hänet oli pelastettu.

Seuraavana päivänä opettelimme ystäväni kanssa jiu-jitsu-otteita japanilaisen opastuksella. Jatkoimme Saksassa harjoittelua ja vähän ajan päästä pidimme eräällä klubilla näytöksen. Näytöksen jälkeen ystäväni ei pystynyt syömään muutamaan päivään tekemäni leukaväännön seurauksena. Minulta taas vääntyi käsi joksikin aikaa käyttökelvottomaksi. Kuten sanottu, japanilainen paini on hieman vaarallista, mutta myös mielenkiintoinen kehon harjoitus. Pohjoismaisessa opiskelijayhdistyksessä, Karlsruhessa näytin yhden jos toisenkin otteen. Viikingit halusivat näyttää mitä osasivat ja näyttivät vaarallisia kurkku ja käsiotteita. Kehotin heitä varovaisuuteen.

Kerran kun olin ystäväni kanssa vakiokahvilassamme tuli paikalle huligaani veitsi kädessä. Otimme häntä käsivarsista kiinni ja väänsimme häneltä veitsen pois. Päästimme hänet irti vasta kun hän aneli armoa.

Kolme vuotta ensimmäisestä kohtaamisesta jiu-jitsun kanssa olin taas Pariisissa. Siellä oli uusi japanilainen jiu-jitsu-mestari. Hän otteli tunnetun mustan nyrkkeilijän kanssa. Tapahtuma oli loppuunmyyty ja ihmiset jännittivät lopputulosta. Nyrkkeilijä oli voimakas ja lihaksikas, japanilainen pieni mutta kuulemma lajinsa parhaimmistoa. Kun ottelu alkoi kierteli japanilainen nyrkkeilijää ”paraati asennossa”. Musta mies löi salaman nopeasti japanilaista päähän. Tämän horjui ja kaikki luulivat sitä japanilaisen tempuksi. Hetken päästä hän sai uuden iskun ja kaatui maahan. Tässä ottelussa iskuja sai jatkaa maassa ja nyrkkeilijä antoi vielä yhden tyrmäävän lyönnin. Ottelu kesti kaksi minuuttia. Tällä kertaa nyrkkeily voitti jiu-jitsun.

Verner Weckman ”

Siinä se on. Weckmanin itsensä kertomana. Mutta kuka oli tuo nimetön japanilainen?  Pyysin apua mysteerin selvittämiseen eräästä FB-suljetuista painihistoriaan keskittyneestä ryhmästä. Ilmoitin ajan, paikan ja vastustajan nimen. Epäiltyjen listalla olivat Irving Hancockin suojatti Katsukuma Higashi, maailmanmatkaaja Tarko Miyake ja ”tasku-Herkules” Yokio Tani. Lopulta Chemianikinin voittajaksi – ja täten Vernerin Jiu-Jitsu-opettajaksi – varmistui viimeksi mainittu Tani.

Tani oli ehkä merkittävin Japanilainen opettaja ja ottelija Jiu-Jitsun alkuaikoina Euroopassa. Hän saapui Lontooseen veljensä kanssa vuonna 1900 alkaen opettamaan itsepuolustusta herra Barton-Wrightin ”Bartitsu koulussa”, mutta siirtyi nopeasti omilleen, avaten oman Jiu-Jitsu-koulun ja otellen totisia sekä koreogrioituja haasteotteluita teatterieissa ympäri Eurooppaa.***

Tanin kamppailutyyli oli hyvin judon kaltaista, ja vuonna 1920 Kodokan Judon kehttäjä, herra Jigoro Kano, Lontoon vierailunsa yhteydessä,  myönsikin hänelle kahden danin mustanvyön judossa. Tanin ja Gunji Koitusmin koulusta, Lontoon Budokwaista, joka aikaisemmin oli ollut itsenäinen Jiu-Jiutsu-sali, tuli Euroopan ensimmäinen virallinen Kodokan-judoa edustava koulu. Myöhemmin Kodokaniin liittyivät lähes kaikki Jiu-Jitsu-koulut ympäri maailmaa. Vain harvat Jiu-jitsu opettajat pysyivät organisaation ulkopuolella pitäen kiinni omista tyyleistään ja säännöistään – näistä ehdottomasti kuuluisimpana brasilialainen Garcie-klaani liitolaisineen.**

Alla Takisaburo Tobari ja Taro Miyake esittelevät Jiu-Jitsua (He eivät olleet Kodokan-judon edustajia). Taro teki Tanin kanssa Jiu-Jitsu-kirjan vuonna 1905 jossa esittelevät pysty- ja matto-tekniikkaa joka muistuttaa Judoa ja brasilialaista Jiu-Jitsua – aivan kuten videonkin tekniikat.

Lopuksi haluaisin lausua muutaman sanan Verner Weckmanin kuolemattomalle legendalle: Sinä toit Suomelle ensimmäisen Olympiakullan, mahdollistit osaltasi Nokian nousun ja sait ensimmäisenä suomalaisena oppia Jiu-Jitsun pehmeän taidon. Me kuolevaiset tervedimme sinua Helsingin Atleettiklubin vanhalla tervehdyksellä ”Kraft! Heil!”

Kirjoittanut: Jasse Junkkari, 9.3.2017

 

*HAK-artikkelini: lue http://jassejunkkari.fi/2017/03/01/hak-painin-nyrkkeilyn-painonnoston-ja-kehonrakennuksen-alku-suomessa/

** BJJn historia-artikkelini: lue tästä.

 

 

 

 

Yksi vastaus artikkeliin “Verner Weckman – Olympiakultamitalisti, Nokian mahdollistaja ja Jiu-Jitsun taitaja.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *