Historia 2: Irvingin Dshiu-Dshitsu-temput (1905)

Kirja: Dshiu-Dshitsu taistelutemppuja & Japanilaisten ruumiinkasvatus (1905)

Kirjoittaja: H. Irving Hancock

Kieli: Suomi

Taustat ja sisältö:

Irving Hancock oli kirjailija ja sotakirjeenvaihtaja. Hänen kirjansa ” Japanese Physical Training” julkaistiin vuonna 1903 ja ”Jiu-Jistu Combat Tricks” seuraavana vuonna. Kummatkin teokset käännettiin suomeksi ja julkaistiin vuonna 1905. Kirjojen kirjoittamisen aikaan Japani oli vallannut osia Kiinasta ja oli sodassa Venäjän kanssa. Länsimaissa oltiin kiinnostuttu Japanista, joka uudistui pikavauhtia ja saavutti mahtiasemaa Aasiassa. Japani voitti sodan Venäjää vastaan, mikä osaltaan aiheutti Venäjällä nk. ”vuoden 1905 vallankumouksen”, Suomessa ensimmäisen sortokauden loppumisen ja maailmalla Jiu-Jitsu-buumin.

Ensimmäisessä kirjassa Hancock kertoo Japanilaisten elintavoista, päivärytmistä, ravinnosta, hygieniasta, jne. Hän myös kuvaa monenlaisia, yksin ja parin kanssa tehtäviä kehonharjoituksia. Vaikka kirja ei varsinaiseti ole Jiu-Jitsu-manuaali, niin kirjoittaja mainitsee usein samurait ja osa liikkeistä on kamppailutekniikoita.

Toinen kirja on, kuten nimikin viittaa,  kamppailuopus. Hancock kertoo Jiu-jitsun olevan 2500 vuotta vanha samuariden taistelutaito joka on ylivoimainen verrattuna painiin ja varsinkin nyrkkeilyyn. Etenkin kämmensyrjälyönnin merkitystä ja tehoa korostetaan.

Kritiikki:

Jo aikalaiset suhtautuivat epäilevästi Hancockin väitteisiin jotka koskivat Japanilaisten elämäntapoja ja Jiu-Jitsun ylivoimaisuutta. Ensimmäisessä teoksessaan hän kertoo japanilaisten juovan litroittain vettä, ja kylpevät monesti, päivässä. Kirjassa ”The Text-Book of Ju-Jutsu (1905) S.K. ”Raku” Uyenishi (tai mitä luultavimmin hänen haamukirjottajansa) toteaa että veden juonti ja kylpeminen ovat toki hyviä tapoja, mutta niitäkään ei pidä liioitella, ja että Hancockin esittämillä voimisteluliikkeillä ei ole mitään tekemistä Jiu-Jitsun kanssa.  Jiu-Jitsu Combat Trick antaa ymmärtää että nyrkkeilijällä tai painijalla ei ole mitään mahdollisuuksia Jiu-Jitsu-mestaria vastaan, mutta haasteotteluissa väite osoittautui liioitelluksi – lopputulos vaihteli ottelijoiden ja sääntöjen mukaan.

Allekirjoittanut on lukenut opukset useaan otteeseen ja uskoo että Hancock on värittänyt ja jopa keksinyt päästään tarinoita ja tekniikoita. Ensinnäkin, vaikka ihmiset ovat kamppailleet aikojen alusta lähtien, niin ei ole mitään pohjaa väittää että Jiu-Jitsu olisi 2500 vuotta vanha taito. 600-200 vuotta on lähempänä totuuta. Toiseksi, kämmensyrjälyönti ei ole erityisen voimakas, ja tervettä ihmiskehoa en vaikea tuhota iskuin. Tämä kämmensyrjälyönnin tehon ja ihmiskehon haavoittuvaisuuden liioittelu on ominaista 1900-luvun Jiu-Jitsu- ja lähitaisteluoppaille. Mutta vakavin kritiikki kohdistuu Dshiu-Dshitsu taistelutemmpuja-kirjan tekniikkakuviin ja -kuvauksiin. Kirjassa on suhteellisen vähän kuvia (32). Toisissa esiintyy kaksi japanilaista miestä länsimaisissa puvuissa poseeraamassa otteita, ja toisissa kaksi nuorukaista tekevät tekniikkaa pukeutuneina perinteiseen housuhameeseen, eli hakamaan, ja harjoitustakkiin. Ensiksimainitut eivät ymmärrä kamppailusta mitään, mutta jälkimmäiset selvästi osaavat asiansa. Sen näkee kehojen asennoista jotka paljastavat liikesuunnat ja voimantuoton. Hancokin tekstin tarkka lukeminen antaa ymmärtää että hänellä ei ole ensikäden tietoa siitä mitä tekniikkaa kuvat todella esittävät. Allekirjoittanut uskoo että useissa tapauksissa Hancock on keksinyt tekniikkakuvaukset pelkkien kuvien pohjalta. Edellämainitut seikat huomioon ottaen kirjan arvo Jiu-Jitsu-oppaana on kehno.

Anti:

Kaikesta huolimatta sekä ”Japanilaisten ruumiinkasvatus” ja ”Dshiu-Dshitsu taistelutemmpuja”ovat inspiroivia ja viihdyttäviä teoksia. Esiksimainittu innoittaa terveellisiin elämäntapoihin, esim. kevyeeseen ruokavalioon, veden juontiin ja kylmiin kylpyihin. Jälkimmäinen painottaa tekniikoiden virheetöntä ja uuputamatonta harjoittelua ja syventää Jiu-Jitsu-harrastajan uskoa oman lajin ylivertaisuuteen. Teosten suurin arvo löytyy kuitenkin siitä vanhasta suomen kielestä jota kääntäjä on käyttänyt. Vai mitä olette mieltä seuraavista otsikoista: ”Syrjäänhypähdyksen pitää tapahtua ikään kuin vaistomaisesti”, ”Sievin kaikista menettelytavoista, jolla dshiu-dshitsu-taistelija masentaa nyrkkitaistelijan”, tai ”Miten voi pysäyttää ohirientävän pakolaisen”.

Lopuksi haluan jakaa teille – yhä ajankohtaiset – kustantajan terveiset 112 vuoden takaa:

”Dshiu-Dshitsu – Suomen Nuorisolle, jonka käsissä on kansalaisten vapaus ja isänmaamme tulevaisuus omistetaan tämän teoksen suomenkielinen painos.”

Kirjoittanut: Jasse Junkkari ( 5.3.2017)

 

Yksi vastaus artikkeliin “Historia 2: Irvingin Dshiu-Dshitsu-temput (1905)”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *