Brasilialaisen Jiu-Jitsun historia

 Jiu-Jitsun historia – pehmeän taidon matka Japanin taistelukentiltä Brasilian rannoille ja teräshäkistä kansainvälisille kisatatameille.

Japani ja Samurait

Legendan mukaan Intialaiset askeetti-munkit kehittivät jiu-jitsun puolustautuakseen roistoja ja villieläimiä vastaan yli kaksi tuhatta vuotta sitten, ja että myyttinen hahmo, zen patriarka boddhiharma, opetti tämän taidon kiinalaisille josta se sitten kulkeutui Japaniin, missä samurai-soturit omaksuivat sen osaksi koulutustaan.

Samurai-sotureita

Jiu-jitsu, jonka voi kääntää sanoin ”pehmeä taito”, sain nimensä Japanissa, nousevan auringon ja samuraiden maassa. Monen sadan vuoden ajan eri klaanit taistelivat vallasta, käyden sotaa jousin, keihäin, miekoin, tikarein ja tarvittaessa paljain käsin. Syntyi monia sotataitoon keskittyneitä kouluja jotka opettivat strategiaa sekä aseellista taistelua ja aseetonta, tai lähes aseetonta, käsikähmää – jiu-jitsua. Vihdoin, 1600-luvun alussa taistelut loppuivat kun sotapäällikkö Tokugawa otti saarivaltion hallintaansa. Japani eristäytyi muusta maailmasta ja seurasi yli 200 vuoden rauhan aika. Samurai-luokan jäsenet olivat yhteiskunnassa etuoikeutetulla asemassa mutta pitivät kiinni sotaisista perinteistään ja jatkoivat taistelulajien harjoittamista ja kehittämistä. Jiu-jitsu tekniikat, kaadot, hallintaotteet ja murtamiset, siirtyivät verisiltä sotakentiltä virkavallan, linnanvartioiden ja henkivartioiden käsiin. 1800-luvun puolessa välissä Japanin oli vihdoin avauduttava maailmalle, kun Amerikkalainen sotalaivue amiraali Perryn johdolla, saapui kutsumatta sen rannoille. Seurasi vallankumous jossa Tokugawa suvun hallinto syrjäytettiin ja valta palautettiin Japanin keisarille. Näihin aikoihin eri jiu-jitsu koulujen väliset haasteottelut olivat sekä suosittuja että rajuja.Vuonna 1882 Jigoro Kano, samurai suvun kasvatti ja intohimoinen taistelutaitojen harjoittaja, perusti oman koulun nimeltä Kodokan jonka riveihin hän värväsi monia taitavia jiu-jitsukoita. Kano nimesi modernisoidun systeeminsä judoksi. Kodokanin ottelijat saavuttivat mainetta ja kunniaa voittaen lähes kaikki käymänsä ottelut muiden tyylien edustajia vastaan.

Vuosisadan vaihteessa Amerikassa ja Euroopassa oltiin hyvin kiinnostuneita nousevan auringon maan tavoista, ja vuonna 1905 herra Kano päätti lähettää Tomita Tsunejiron sekä nuoren Mitsuyo Maedan esittelemään ja opettamaan tyyliään Yhdysvaltoihin. Meadan ja Tomitan tiet erkanivat pian uudelle mantereelle saapumisen jälkeen kun seikkailunhaluinen nuorukainen lähti maailmalle elättäen itsensä opettamalla itsepuolustustaitoja ja otellen menestyksekkäästi länsimaalaisia nyrkkeilijöitä ja painijoita, jopa toisia japanilaisia jiu-jitsukoita vastaan. USAsta hän matkusti Eurooppaan – Englantiin, Belgiaan, Portugaliin ja Espanjaan, aina jiu-jitsun ilosanomaa julistaen. Juuri Espanjassa Maeda sai kuuluisan lempinimensä ”Conde koma” – vapaasti käännettynä ”Luvun lasku” tai ”Kohta kooma”. Euroopasta hän palasi takaisin Amerikkaan, mutta tällä kertaa latinalaiseen Amerikkaan. Cuuban ja Mexikon kautta hän taisteli tiensä aina vaan etelänpään saapuen viimein vuonna 1914 Brasiliaan. Täältä hän löysi itselleen oppipojan joka tulisi toimimaan historian mahtavimman kamppailu-perheen, Gracie-klaanin, johtajana.

Brasilia ja Graciet

Uudessa kotikaupungissaan Parassa, Maeda jatkoi jiu-jitsun tunnetuksi tekemistä opettaen ja näytöksiä antaen. Yksi hänen innokkaimmista oppilaistaan oli teini-ikäinen Carlos Gracie, jonka isä oli saanut houkuteltua tämän aloittamaan kamppailulajit jotta poika pysyisi pois pahanteosta*. Carlos opiskeli jiu-jitsua mestarin opissa muutaman vuoden kunnes joutui muuttamaan Rio De Janeiroon. Hän kuitenkin jatkoi harjoitteluaan nuorenpien veljiensä kanssa ja vuonna 1925 hän avasi oman jiu-jitsu koulunsa. Todistaakseen tyylinsä tehokkuuden ja kehittääkseen sitä eteenpäin veljekset haastoivat muiden kamppailulajien, kuten capoeiran, nyrkkeilyn, painin ja judon taitajia vapaaotteluihin jossa säännöt olivat hyvin vähäiset, usein olemattomat**. Näitä vapaaotteluja alettiin kutsua nimellä vale-tudo, eli ”kaikki käy”.

Kukaan veljeksistä ei ollut erityisen atleettinen, mutta Helio, nuorimmainen oli niin huonossa kunnossa että lääkäri oli kieltänyt häneltä kaiken fyysisen aktiviteetin***. Eräänä päivänä yksityisoppilas odotti Carlosta saapuvaksi pitämään hänelle itsepuolustustuntia. Kuusitoistavuotias Helio joka oli vuosia seurannut veljiensä harjoittelua ja opetusta ilmoittautui vapaaehtoiseksi opettajaksi siksi aikaa kun hänen isoveljensä saapuisi. Kun Carlos vihdon saapui, oli oppilas niin tyytyväinen Helioon että pyysi saada harjoitella tämän johdolla jatkossakin. Jiu-jitsusta tuli Helion intohimo ja hänestä kehittyi aikansa taitavin ottelija ja opettaja. Gracie veljekset olivat viriilejä miehiä ja tuottivat paljon jälkeläisiä. Käytännössä kaikki suvun jäsenet, varsinkin miespuoliset, kasvoivat jiujitsua harjoitellen ja jatkuvat haasteottelut auttoivat pitämään lajin realistisena sekä kehittämään tekniikoita ja strategiaa aina vain toimivammaksi.

Kun karate rantautui Brasiliaan 70-luvulla niin jiu-jitsukat legendaarisen Rolls Gracien, Carlosin pojan, johtamina haastoivat uuden lajin edustajat ottelemaan vale-tudo tyyliin, kaikki ottelut päätyivät karatekoiden nopeaan luovutukseen. Saman kohtalon koki full-contact 90-luvun alussa, kun Carlosin pojanpojat Renzo ja Ralph kuristivat potkunyrkkeilijät tajunnan rajamaille. Graciet opettivat taitonsa myös armeijalle ja poliisille sekä suvun ulkopuolisille oppilaille, joista monista tuli aikanaan menestyneitä ottelijoita ja opettajia. Esimerkiksi nykyisten huipputiimien, Brasilian Top-teamin ja Alliancen johtajat Murilo Bustamante ja Fabio Gurgel ottivat nuorina miehinä, vuonna 1991 osaa haasteotteluihin jossa jiu-jitsukat kohtasivat, ja jälleen voittivat, vanhan kilpakumppaninsa luta-livren edustajat.

Rankat vale-tudo ottelut eivät olleet kuitenkaan ainoa tapa haastaa itseään vaan jiu-jitsukat kehittivät turvallisemman kisamuodon jossa ei lyöty tai potkittu mutta joiden avulla jiu-jitsukat pystyivät arvioimaan ja kehittää omaa tekniikkaansa sekä fyysistä että henkistä voimaa. Vaikka tyyli oli kehitetty ylivertaiseksi ja Gracie-klaani oli suuri ja vahva, oli brasilialainen jiu-jitsu silti vielä pieni, lähinnä Rion alueelle keskittynyt, kamppailutyyli. Tilanne muuttui täysin vuonna 1993 kun Rorion Gracien, Helio Gracien vanhimman pojan luotsaama vapaaottelutapahtuma Ultimate Fighting Championchip (UFC) järjestettiin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa, ja kymmenet tuhannet katsojat saivat, tai joutuivat, todistamaan brasilialaisen jiu-jitsun murskaavaa ja tukahduttavaa ylivoimaa.

UFC ja vallankumous

Rorion Gracie, Helion vanhin poika, muutti Los Angelesiin 80-luvun alussa ja alkoi opettamaan tuttavilleen itsepuolustusta autotallistaan käsin. Sukunsa perinteitä, sekä hyväksi havaittua markkinointistrategiaa vaalien, hän haastoi avoimesti muiden lajien edustajat otteluihin ilman sääntöjä. Pikkuhiljaa laji alkoi kasvattaa suosiotaan alueella ja Rorion kutsui veljensä avukseen opettamaan ja ottelemaan.

Jiu-jitsun maailmanlaajuinen vallankumous tapahtui kaksikymmentä vuotta sitten – marraskuun kahdentenatoista päivänä 1993. Tällöin oteltiin historian ensimmäinen ”Ultimate Fighting Championship”. Rorion oli organisoinut tämän vapaaottelutapahtuman todistaakseen lopullisesti perheensä tyylin ylivertaisuuden ja valinnut vastuulliseen tehtävään nuoremman Royce veljensä. Ensimmäisessä ottelussaan brasilialainen demonstroi jiu-jitsulle ominaista kontrollia saaden ammattinyrkkeilijä Art Jimmersonin hätääntymään ja taputtamaan pelkän alasviennin ja mount-position johdosta. Toisessa ottelussa hän osoitti tyylinsä mattotaitojensa paremmuuden suhteessa Shoot-Fightinigin vastaaviin kuristaen silloisen Pancrase-mestarin Ken Shamrockin muutamassa minuutissa. Loppuottelussa Royce kohtasi vaarallisen Hollantilaisen iskukoneen Gerard Gordeaun. Tämä parimetrinen karate-, savate- ja potkunyrkkeilymestari oli tuhonnut aikaisemmat kaksi vastustajaansa tarkoilla mutta kovilla lyönneillä ja potkuilla. Royce ei antanut tämän lannistaa itseään, vaan luotti jiu-jitsun voimaan ja strategiaan. Hän ajoitti syöksynsä täydellisesti ja vei iskijän helposti maahan jossa Hollantilainen oli aseeton. Royce asemoi itsensä Gerardin selkään ja kaivoi kuristuksen jota epätoivoinen potkunyrkkeilijä yritti estää puremalla brasilialaisen käsivartta. Likainen temppu oli kuitenkin hyödytön Roycen position ja tekniikan ollessa ylivertainen ja kookas hollantilainen joutui taputtamaan pysyäkseen tajuissaan ja päästäkseen ahdingosta. Turnauksen kevyin kamppailija Royce Gracie oli voittanut ensimmäisen UFCn ja todistanut jiu-jitsun tehokkuuden tuhansien paikanpäällä olioiden, ja yli sadantuhannen televisiosta tapahtumaa seuranneen katsojan edessä. Jiu-jitsun maailmanvalloitus oli alkanut.

Seuraavina vuosina Royce jatkoi voittokulkuaan UFCssä, hänen isoveljensä Rickson ja Royler sekä serkkunsa Renzo, Ralph, ja Ryan ottelivat voitokkaasti muissa vapaaottelutapahtumissa Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Japanissa. Samaan aikaan perheen järjestömies Carlos Gracie Jr, tai tuttavallisemmin Carlinhos, työskenteli organisoidun kisatoiminnan eteen aloittaen mm. Euroopan- ja maailmanmestaruuskisojen vuosittaisen järjestämisen.

Nykyään jiu-jitsu on levinnyt ympäri maailmaa ja sillä on satoja tuhansia harrastajia, se on turvallinen tapa otella, tehokas tapa kehittää kuntoa ja valmiuksia puolustaa itseään, sekä välttämätön taito nykypäivän vapaaottelijoille. Monille se on kokonainen elämäntapa johon kuuluu olennaisena osana – varsinkin itsensä – kunnioittaminen, kehittäminen ja haastaminen.

Jasse Junkkari (kirjoitettu v.2013)

*jiu-jistu historioitsija Roberto Pedreira esittää kirjassaan ”Choque” että Carlos olisi saanut alkuoppinsa lähinnä Maedan oppilaalta.

**Itse asiassa Gracien käymät ottelut olivat useimmiten jiu-jitsu- tai painiotteluita jossa iskut olivat kielletty. Vale-tudo otteluitakin käytiin ja ne yleistyivät ajan myötä.

***Kuvista päätellen Helio oli ainakin nuorukaisena hyväkuntoinen ja hän oli soutujoukkueen jäsen. Perinteinen tarina antaa kuvan Heliosta itseoppineena jiu-jitsu-nerona, mutta kirja ”Carlos Gracie – Creator of a fighting dynasty” esittää Carloksen Helion jiu-jitsu-opettajana ja mentorina.

PS: Artikkeli pitää yhä kutinsa, mutta luettuani kirjan ”Carlos Gracie – Creator of a fighting dynasty”  ja joitain Roberto Pereiran tutkimuksia olen saanut on kuvani  Gracie-suvusta Jiu-Jitsun historista Brasiliassa laajentunut entisestään. Vaikkakin Gracie-klaanin jäsenet olivat, ainakin lopulta,  vaikutusvaltaisimpia Jiu-Jitsun edustajia maassaan, niin 1900-luvun Brasiliassa toimi useita Jiu-Jitsun-taitajia jotaka ottelivat ja opettivat lajia. 50-luvulla paine omaksua kansainväliset standardit – eli sulautua Kodokaniin – oli kova, mutta varsinkin Graciet vastustivat judo-sääntöjen omaksumista. – Jasse Junkkari 10.3.2017

2 vastausta artikkeliin “Brasilialaisen Jiu-Jitsun historia”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *