Voimakonna ja puukonheittoa.

Olin kaverini Teron kanssa metsärekellä kesäkuussä 2015. Sää oli aurinkoinen lähtiessä ja palatessa, mutta luonnollisesti koko retken ajan satoi. Otin mato-ongen mukaan, mutta metsästä ei löytynyt madon matoa. Kyhäsimme nuotion ja lämmittelimme sen äärellä viskiä naukkaillen ja maailmaa parantean.

Olimme juuri puhumassa shamaaneista ja voimaeläimistä kun viereeni kömpi rupikonna. Olin ajatellut jotain uljaampaa voimaeläintä itselleni, mutta kohtalo ohjasi voimakonnan luokseni ja siihen oli tyytyminen.

Yövyimme teltassa. Alusta oli teitysti kuhmurainen ja kostea kuten asiaan kuuluu. Ammulla ennen paluuta heitin muutaman kierroksen sissipuukkoa ( Gerberin huonoa heitoa ei lasketa).

Vielä voimakonnastani. Viime kesänä olin yksin metsässä mato-ongella. Matoja oli purkki täynnä mutta lammessa ei ollut kalan kalaa. Aloin heitellä uutta, Amerikasta ostamaani, Kershaw-taittoveistäni mäntyyn. Ei mennyt ”päin mäntyä” vaan lensi ohi varvikkoon. Menin hakemaan sitä. En löytänyt veistäni vaan rupikonnan. Veitsi oli muuttunut voimakonnaksi! Syötin sille kaikki madot ja lähdin kotiin ilman kalaa ja puukkoa.

Sen pituinen se.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *